Hiilijalanjälkien

Hiilijalanjälkien käsite viittaa kokonaispäästöihin, jotka liittyvät johonkin toimintaan, tuotteeseen tai ilmiöön elinkaaren eri vaiheissa. Päästöjä ilmaistaan yleisimmin hiilidioksidi-ekvivalentteina (CO2e), ja niihin sisältyy sekä suorat että epäsuorat vaikutukset sekä koko arvoketjuun kohdistuvat päästöt.

Hiilijalanjälkien laskenta perustuu määriteltyyn järjestelmärajaan (system boundary) sekä käytettyihin päästötekijöihin. Yleisimmät päästöalueet ovat Scope 1 (suorat päästöt), Scope 2 (sähkön ja energian epäsuorat päästöt) sekä Scope 3 (muut epäsuorat päästöt arvolähteistä kuten hankinnoista ja käytöstä). Elinkaarianalyysi (LCA) on keskeinen työkalu tuotteille ja palveluille, kun halutaan ymmärtää päästöjen jakautuminen elinkaaren vaiheisiin.

Hiilijalanjälkien mittaus ja raportointi ovat yleisiä yritysten vastuullisuusraportoinnissa, tuotepäätösten vertailussa sekä myös julkisessa politiikassa; yksilöt voivat käyttää laskureita arvioidakseen asumisen, liikkumisen ja ruokavalion päästöjä.

Rajoitteita ja kritiikkiä liittyy laskentamenetelmien vaihteluun, rajojen valintaan sekä päästötekijöiden laadun ja saatavuuden epävarmuuksiin. Päästöjen vähentämiseksi voidaan keskittyä energiatehokkuuteen, uuden teknologian käyttöönottoon sekä siirtymiseen uusiutuviin energianlähteisiin, kiertotalouden edistämiseen, vähähiiliseen liikkumiseen ja kestävämpiin ruokavalintoihin.