Hiilijälki

Hiilijälki kuvaa kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärää, joka liittyy tuotteen, palvelun, toiminnan tai henkilön elinkaareen. Se ilmoitetaan usein kilogrammoina tai tonneina CO2-ekvivalentteina (CO2e) ja kattaa päästöjen koko elinkaaren raaka-aineiden hankinnasta ja valmistuksesta sekä jakelusta, käytöstä ja jätteiden käsittelystä loppuun saakka.

Mittauksen laajuus riippuu kohteesta: organisaation hiilijälki noudattaa yleisesti GHG Protocolin laajuuksia 1–3 (suorat päästöt, energiankäytön päästöt ja epäsuorat päästöt). Tuotteen tai palvelun hiilijälki puolestaan lasketaan elinkaariarvion (LCA) menetelmin, joissa tarkastellaan eri vaiheiden vaikutuksia: raaka-aineet, tuotanto, jakelu, käyttö ja loppukäyttö tai kierrätys.

Menetelmät ja standardit: tuote- tai organisaation hiilijäljen laskentaan sovelletaan erityisiä standardeja, kuten ISO 14067 (tuotehiilijälki), ISO 14040–14044 (LCA-periaatteet), sekä GHG Protocolin ohjeistuksia ja usein myös PAS 2050:ta. Tulokset esitetään tavallisesti CO2e-arvoina.

Käyttötarkoitukset ja rajoitteet: hiilijälkeä käytetään yritysten raportoinnissa, ympäristömerkinnöissä sekä kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä ja päätöksenteossa. Rajapinnat, oletukset ja tiedon saatavuus vaikuttavat tuloksiin, mikä voi heikentää vertailukelpoisuutta maiden, toimialojen tai laskentamenetelmien välillä.

Esimerkkejä: yksilön hiilijälki muodostuu päivittäisistä tottumuksista kuten liikkumisesta, ruokavaliosta ja asumisesta; yritykset voivat pienentää sitä energiansäästöllä, uusiutuvalla energialla, kiertotalouden ratkaisuilla ja toimitusketjujen parantamisella.