Hengitystahti

Hengitystahti, eli hengityksen rytmi ja määrä per minuutti, on yksi tärkeimmistä hengitysvälineistä. Se mittaa sitä, kuinka monta kertaa ihminen hengittää tunnin aikana tai minuutissa. Hengitystahti voidaan arvioida seuraamalla rinnan kohoamista ja laskeutumista tai pakotetun hengityksen ulkopuolelta, ja se kuuluu kliinisiin elintoimintojen mittauksiin.

Aikuisilla levossa normaali hengitystahti on noin 12–20 hengenvetoa minuutissa. Lapsilla hengitystahti on yleensä nopeampi ja vaihtelee iän mukaan: vastasyntyneillä ja alle vuoden ikäisillä noin 30–60 hengenvetoa minuutissa; 1–3 vuotta noin 20–30; 4–11 vuotta noin 18–25; aikuisikään mennessä noin 12–20.

Hengitystahtia mitataan useimmiten lepovaiheessa ja rauhallisessa ympäristössä. Arviointi voidaan tehdä suullisesti tai laskemalla hengenvetojen määrä 60 sekunnin aikana; tarvittaessa voi käyttää 30 sekunnin mittausta ja kertomalla tulos kahdella. Eri ilmiöt voivat muuttaa hengitystahtia, kuten tachypnea (nopea, usein kevyt hengitys), bradypnea (hidas hengitys), hyperpnea (lisääntynyt sekä hengen että syvyyden kunnossa), tai apnea (tauko hengityksessä).

Hengitystahti paljastaa monia terveysongelmia: kuume, liikunta, ahdistus ja kipu voivat lisätä tahtia; hengitys- tai sydänsairaudet sekä aineenvaihdunnan häiriöt voivat nostaa tai laskea sitä pitkällä aikavälillä. Arvion kontekstin huomioiminen on olennaista, ja poikkeavuudet voivat vaatia lisätutkimuksia.