Hedelmällisyysongelmien

Hedelmällisyysongelmat viittaavat tilaan, jossa pari tai yksilö ei onnistu saavuttamaan raskauden normaalisti säännöllisten yritysten jälkeen. Tähän kriteeriin kuuluu yleisesti 12 kuukauden suunnitelmallisten yritysten epäonnistuminen, mutta naisilla yli 35 vuotta hoitoon ohjataan aiemmin, noin kuuden kuukauden jälkeen. Hedelmällisyysongelmat voivat koskea sekä naisia että miehiä ja niiden syyt vaihtelevat: ne voivat johtua yksittäisestä tekijästä, yhdistelmistä tai olla selittämättömiä. Ikä on merkittävä riskitekijä, erityisesti naisten hedelmällisyyden heikkeneminen yli 35-vuotiaana.

Yleisimmät syyt määräytyvät sukupuolen mukaan. Naisten tekijöitä ovat ovulaatiohäiriöt, munanjohtimien tukokset, endometrioosi sekä rakenteelliset tai munasarjoihin liittyvät epämuodostumat. Miehillä tyypillisiä syitä ovat heikentynyt siemennesteen laatu, määrä tai motiliteetti sekä yksittäiset kivuntai infektiokierteet. Myös epäselvät syyt sekä molempia puolia koskevat tekijät ovat mahdollisia.

Diagnoosi alkaa perusteellisesta potilashistoriasta ja gynekologisesta tutkimuksesta, sekä laboratoriotestien ja kuvantamisen yhdistelmästä. Siemennesteanalyysi, ovulaation seuranta, hormonaaliset verikokeet sekä transvaginaalinen ultraäänitutkimus ja munanjohtimien patentoitumisen arviointi ovat yleisiä tutkimuksia. Hoitovaihtoehdot riippuvat syystä ja voivat sisältää elämäntapamuutoksia, lääketieteellisiä hoitoja ovulaation edistämiseksi, sekä prikohinaan liittyviä kirurgisia toimenpiteitä. Saatavilla ovat myös hedelmöityshoitoihin liittyvät menetelmät kuten keinosiemennys (IUI) sekä in vitro -hedelmöitys (IVF) ja ICSI, sekä mahdolliset lahjoitusgamettien käyttö. Tukena tarjotaan usein psykologista tukea ja neuvontaa sekä neuvotteluja kustannuksista ja pääsystä terveydenhuoltopalveluihin.

Ennusteeseen vaikuttavat tekijät, kuten ikä ja hoitoon vastaaminen. Oikean diagnoosin ja yksilöllisen hoitosuunnitelman avulla useat pariskunnat saavuttavat raskauden.