Havaintoprosessia

Havaintoprosessi tarkoittaa kognitiivista prosessia, jossa организма valitsee, organisoi ja tulkitsee aisteista tulevaa tietoa ympäristöstään. Siinä syntyy kokemukset ympäröivästä todellisuudesta sekä muodostuu ymmärrystä maailmasta ja omasta asemasta siinä. Prosessi yhdistää sensorisen inputin ja aiemman tiedon sekä motivaatioiden ja tunteiden vaikutukset.

Prosessi voidaan jäsentää useisiin vaiheisiin: aistiminen ja ärsykkeen transduktio, jolloin aistinelimet muuntavat fysikaalisen energian hermoimpulsseiksi; huomio ja valinta, joita ohjaavat kognitiiviset tavoitteet sekä ympäristön merkityksellisyys; tulkinta ja merkityksen antaminen, jossa aivokuori yhdistää uudet signaalit aiempaan tietoon ja kontekstiin; sekä muistaminen ja oppiminen, jotka vaikuttavat siihen, miten tulevat havainnot käsitellään. Prosessissa sekä bottom-up että top-down -vaikutukset ovat tärkeitä.

Havaintoprosessiin vaikuttavat tekijät ovat muun muassa odotukset, motivaatio, tunteet, kulttuuri ja konteksti sekä aiempi tieto. Näiden vaihtelun vuoksi havainnot voivat poiketa objektiivisesta todellisuudesta ja voivat johtaa virheisiin, kuten illuusioihin tai muuttuvaan tarkkaavaisuuteen. Havaintoprosessia tutkitaan psykologiassa ja neurotieteissä käyttämällä kokeellisia menetelmiä, havainnointia, reaktiokäyttäytymisen mittauksia sekä neurokuvantamistekniikoita.

Sovelluksina havaintoprosessin tuntemus vaikuttaa esimerkiksi suunnitteluun, ergonomiaan, koulutukseen ja kliiniseen psykologiaan, joissa pyritään ymmärtämään ja parantamaan ihmisen vuorovaikutusta ympäristön kanssa.