Havainnoinnin

Havainnointi on prosessi, jossa ilmiöitä tai käyttäytymistä tarkkaillaan, tallennetaan ja tulkitaan systemaattisesti. Se on keskeinen osa tieteellistä tutkimusta, koulutusta sekä käytännön päätöksentekoa, ja siihen voi sisältyä sekä subjektiivista havainnointia että mittaustekniikoiden tuottamaa dataa. Havainnointi voidaan jakaa kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen lähestymistapaan, ja sitä voidaan harjoittaa sekä ihmis­havaintojen että instrumenttien tuottaman mittaustiedon avulla.

Havainnoinnin prosessi etenee tyypillisesti määrittelemällä havainnoitavat ilmiöt, suunnittelemalla tiedonkeruun, keräämällä dataa ja analysoimalla sitä sekä lopuksi raportoimalla tulokset. Tavoitteet ja aikajakso vaikuttavat siihen, mitä ja miten havainnoidaan. Tiedonkeruussa käytetään muun muassa havainnoinnin protokollia, päiväkirjoja, tallennuslaitteita (video- ja ääni) sekä erilaisia mittaus- ja sensorivälineitä. Tärkeää on dokumentoida menetelmät tarkasti, jotta havainnot voivat olla toistettavissa ja vertailtavissa.

Haasteet liittyvät usein subjektiivisuuteen, havaitsijan vaikutukseen ja kulttuuris-kielellisiin erimielisyyksiin sekä eettisiin näkökohtiin, kuten yksityisyyden suojaan. Hyvä havainnointikäytäntö sisältää läpinäkyvyyden, anonymisoinnin tarvittaessa, suostumusten huomioimisen sekä kriittisen tulkinnan. Havainnointia sovelletaan muun muassa tieteellisessä tutkimuksessa, opetuksessa, organisaatioissa sekä turvallisuus- ja laadunvarmistustehtävissä. Havainnointi eroaa yksittäisestä havainnostuksesta: havainnointi on prosessi, kun havainto on konkreettinen havaittu ilmiö.