Harmonisointikäytännöt

Harmonisointikäytännöt ovat menetelmiä ja prosesseja, joiden tarkoituksena on saavuttaa yhdenmukaisuus ja yhteensopivuus järjestelmien, prosessien tai sääntöjen välillä. Niiden tavoitteena on mahdollistaa vertailu, yhteistyö ja tehokkuus kansainvälisissä tai alueellisissa konteksteissa sekä vähentää ristiriitoja teknisissä, juridisissa tai taloudellisissa vaatimuksissa.

Toiminta-alueet kattavat tiedon harmonisoinnin, lainsäädännön harmonisoinnin, taloushallinnon standardien yhteensopivuuden sekä terveydenhuollon, tutkimuksen, koulutuksen ja verotuksen käytäntöjen yhdenmukaistamisen. Tiedon harmonisointi varmistaa, että samanlaiset tiedot kuvaillaan samoilla käsitteillä, yksiköillä ja metatiedoilla. Lainsäädännön ja säädösten harmonisointi pyrkii koordinoimaan vaatimukset eri alueilla tai maissa. Kansainvälisen kaupan ja julkishallinnon konteksteissa harmonisointi helpottaa vertailua ja päätöksentekoa.

Menetelmät voivat sisältää standardien laatimisen ja käyttöönoton, sanakirjojen ja ontologioiden hyödyntämisen, tietojärjestelmien yhteentoimivuusarkkitehtuurien kehittämisen, yhteisten metatietomallien sekä muunnosprosessien (mapping) ja datan laadun varmistamisen. Haasteita ovat eriytyneet säädökset ja käytännöt, terminologian variaatiot, vanhat IT-järjestelmät sekä kustannukset, jotka voivat hidastaa tai vaikeuttaa käyttöönottoa.

Toteutus etenee yleensä kartoituksesta yhteisten standardien valintaan, toteutuksesta vaiheittain, seurannasta ja päivityksestä. Yhteydet: standardisointi, yhteentoimivuus ja tietohallinto.

See also: standardization, interoperability, data governance.