Hallintomodelleja

Hallintomalleja ovat teoreettiset ja käytännön viitekehykset, joita käytetään kuvaamaan ja erittelemään julkisen hallinnon muotoja, organisointia ja toimintatapojen vaihtelua. Niiden avulla voidaan tarkastella, miten päätöksenteko jakautuu, miten vastuut ja valta jakautuvat, miten palvelut tuotetaan sekä miten tuloksia ja tilivelvollisuutta seurataan.

Yleisessä tarkastelussa hallintomalleja voidaan lähestyä useista suuntauksista. Byrokratinen malli korostaa selkeää hierarkiaa, muodollisia sääntöjä ja ammatillista virkamiestä. Uusi julkinen johtaminen (NPM) painottaa tehokkuutta ja tuloksia sekä markkinoiden ja ulkoistamisen hyödyntämistä palvelujen tuotannossa. Verkostomalli rakentuu interorganisatorisesta yhteistyöstä, jossa palvelut tarjotaan kokonaisuutena useamman toimijan välisessä ketjussa. Osallistuva tai demokraattinen malli painottaa kansalaisten osallistumista päätöksentekoon ja palvelujen yhteiskehittämistä. Postbyrokraattinen tai ketterä hallinto tuo mukaan joustavuutta, tiimityötä ja sopeutumista muuttuviin tarpeisiin.

Hallintomalleja ei tule nähdä yksiselitteisinä ratkaisuina; ne ovat työkaluja, jotka täydentävät toisiaan kontekstinsa mukaan. Reformit voivat yhdistää elementtejä useammasta mallista: säilyttää byrokratian vakauden, lisätä toiminnan tulosorientoituneisuutta sekä vahvistaa käyttäjäkeskeistä palvelumuotoilua ja kumppanuuksia.