Hajuhäiriöiden

Hajuhäiriöt ovat hajuaistin toiminnan poikkeavuuksia, joissa hajuhavainto, tunnistaminen tai erottelu on heikentynyt tai virheellinen. Ne voivat ilmetä täydellisen hajun menetyksenä (anosmia), hajuaistin alenemisena (hyposmia), hajujen vääristymisenä (parosmia) tai ei-olemassa olevien hajujen aistimisena (phantosmia).

Yleisimmät syyt ovat ylähengitystieinfektiot, krooninen sinuiitti tai nenäontelon tulehdukset, sekä nenäontelon tukoksia aiheuttavat rakenteelliset tekijät. Päävammat, ikääntyminen, tupakointi ja joidenkin lääkkeiden käyttö voivat heikentää hajuaistia. Lisäksi hajuhäiriöt voivat liittyä neurologisiin sairauksiin kuten Alzheimerin tai Parkinsonin tautiin sekä metabolisiin tiloihin. Hajuhäiriöiden taustalla voi olla sekä tilapäisiä että pitkäkestoisia syitä.

Arviointi alkaa potilaan haastattelulla ja kliinisellä tutkimuksella. Tarvittaessa suoritetaan nenäontelon endoskopia ja kuvantaminen sekä hajuaistin toiminnan objektiivinen mittaus, esimerkiksi Sniffin’ Sticks- tai UPSIT-testeillä. Diagnoosi ja hoitotoimet kohdistuvat syyhyn ja oireisiin sekä seuranta- ja uudenlaisten hoitomahdollisuuksien kartoitukseen.

Hoito räätälöidään syyn mukaan. Tulehdusten ja tukosten hoitoon voivat soveltua nenäalueen kortikosteroidit sekä tarvittaessa kirurginen toimenpide. Tupakoinnista kannattaa luopua; joissakin tapauksissa palautuminen on havaittavissa aikaisessa vaiheessa. Hajuharjoittelu eli olfactory training on osoittanut hyötyä monilla potilailla, erityisesti post-viruksellisissa tapauksissa, ja sitä suositellaan osana rehabilitaatiota. Turvallisuusohjeet, kuten toimivien hälyttimien ja turvallisuusruokien huomiointi, ovat tärkeitä.

Ennuste vaihtelee: jotkut toipuvat osittain tai kokonaan, toiset taas kokevat pitkäaikaisia vaikutuksia. Oikea-aikainen arviointi ja hoito voivat parantaa toiminnan palautumisen mahdollisuuksia.

---