Hajuhäiriöt

Hajuhäiriöt ovat hajuaistin toiminnan häiriöitä, joihin voi sisältyä heikentynyt tai menetetty hajuaisti sekä hajujen vääristyminen tai harha-aistimukset. Oireet voivat olla tilapäisiä tai pitkäkestoisia ja ne vaikuttavat arkeen, ruokahaluun ja turvallisuuteen (esimerkiksi kaasujen havaitsemiseen).

Tyypillisiä muotoja ovat hyposmia tai anosmia (osittainen tai täydellinen hajuaistin menetys), parosmia (hajujen vääristyminen) sekä phantosmia (harha-aistimukset hajuille ilman todellista lähdettä).

Syy- ja riskitekijöitä ovat yleiset ylähengitystietulehdukset ja krooniset sinuiitit sekä nenäontelon rakenteelliset muutokset kuten polyypit. Muita syitä ovat nenä- tai kasvojen vammat, ikääntyminen ja neurologiset sairaudet, tietyt lääkkeet sekä ympäristötekijät kuten tupakointi ja kemialliset ärsyttävät aineet. Äkillisiä hajuhäiriöitä voi seurata virusinfektioista, mukaan lukien COVID-19, ja osa tapauksista johtaa pitkäkestoiseen post-virukseen hajuaistin menetykseen.

Diagnoosi perustuu potilaan haastatteluun ja hajuaistin mittauksiin. Käytettyjä tutkimuksia ovat hajutestit, kuten UPSIT tai Sniffin’ Sticks, sekä tarvittaessa kuvantamistutkimukset (MRI tai CT) nenäontelon ja aivokuoren alueiden syiden selvittämiseksi.

Hoito kohdennetaan taustasyyn mukaan. Tulehdukselliset tilat hoidetaan asianmukaisesti nenä- ja sinussuihkeilla, mahdolliset kirurgiset toimenpiteet polyyppejä tai rakenteellisia muutoksia varten. Hajujen harjoittelu (olfactory training) on hyödyllinen oireenmukainen hoito ja voi parantaa hajuaistia useiden kuukausien säännöllisellä harjoittelulla. Ennuste vaihtelee: osa palautuu täysin tai osittain, erityisesti post-viruksellisten hajuhäiriöiden tapauksissa, toiset kärsivät pitkäaikaisista oireista.