Hajautusmalli

Hajautusmalli on sijoitusstrategia, jossa varat jaetaan useisiin omaisuuseriin tavoitteena pienentää riskiä ja tasata tuottoja. Idean mukaan hajauttaminen vähentää idioottista riskiä, joka liittyy yksittäisen arvopaperin tai sektorin kehitykseen, samalla kun markkinariski vaikuttaa yleisesti kaikkiin sijoituksiin.

Teoreettinen perusta on Markowitzin portfolioteoria, jonka keskeinen ajatus on optimoida portfolion odotettu tuotto ja siihen liittyvä riski. Tämä saavutetaan valitsemalla sijoitukset niin, että portfolion varianssi (riskin mitta) on mahdollisimman pieni suhteessa toivottuun tuottoon, ottaen huomioon yksittäisten sijoitusten odotetut tuotot ja niiden välinen korrelaatio.

Keskeisiä käsitteitä ovat odotettu tuotto, portfolion riski (varians tai keskihajonta), korrelaatio ja kovarianssi. Käytännössä hajautus näkyy laajemmin hajautettuina rahastoina ja ETF-rahastoina sekä yksittäisten sijoitusten valinnassa, joissa eri omaisuuserät voivat kuulua useisiin toimialoihin, maantieteisiin tai luokkiin.

Hyötyihin liittyy kustannukset ja haasteet: oikeiden arvioiden tekeminen tuotoista ja kovariansseista on vaikeaa, laskenta- ja hallinnointikustannukset sekä korrelaatioiden ajallinen muuttuvuus. Lisäksi likviditeetti ja verotukselliset seikat vaikuttavat käytäntöön.

Portfolion rakentaminen ja säännöllinen tasapainotus ovat keskeisiä toimenpiteitä yleensä useita vuosia kestävällä aikahorisontilla. Yhteenvetona hajautusmalli on keskeinen periaate riskien hallinnassa, mutta se ei poista markkinariskiä eikä takaa voittoja.