Haavoittuvuutta

Haavoittuvuus on termi, jota käytetään kuvaamaan sitä, miten alttiita haitallisille vaikutuksille yksilöt, yhteisöt, järjestelmät tai ympäristö voivat olla. Haavoittuvuus syntyy altistumisesta haitalle, herkkyydestä sekä kyvystä sopeutua tai toipua. Riskienhallinnassa haavoittuvuutta kuvataan usein näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena: suurempi altistuminen ja herkkyys sekä heikompi sopeutumiskyky lisäävät haavoittuvuuden määrää.

Digitaalisessa kontekstissa haavoittuvuus tarkoittaa ohjelmiston, järjestelmän tai prosessin heikkouksia, joita hyökkääjä voi hyödyntää. Tällaisia ovat ohjelmisto- ja konfiguraatiovirheet, vanhentuneet komponentit sekä inhimilliset virheet. Haavoittuvuuksien hallinta sisältää tunnistamisen, priorisoinnin, korjausten ja vahinkojen rajoittamisen sekä turvallisuustestauksen. Kansainväliset luokitukset kuten CVE-merkinnät ja CVSS-asteikot auttavat kuvaamaan haavoittuvuuden vakavuutta.

Monet haavoittuvuudet ovat sosiaalisia ja ympäristöllisiä. Yhteisöjen haavoittuvuutta lisäävät köyhyys, eriarvoisuus, heikko terveydenhuolto sekä infrastruktuurin puutteet, ja haavoittuvien ryhmien erityistarpeet. Ilmastonmuutos, sään ääriolosuhteet ja kriisit voivat pahentaa tilannetta. Haavoittuvuuden vähentäminen vaatii sekä rakenteellisia toimia—koulutus, sosiaalinen suojelu ja parempi infrastruktuuri—että sopeutumiskyvyn ja palautumiskyvyn vahvistamista, kuten varautumista, varoitusjärjestelmiä ja joustavia palveluita.