Haavainfektiot

Haavainfektiot ovat haavassa kehittyviä infektioita, joissa bakteerit tai harvemmin sienet ovat pääasiallisia aiheuttajia. Ne voivat paikallisesti aiheuttaa punoitusta, turvotusta, kuumotusta ja eritteitä, ja pahentuessaan ne voivat hidastaa paranemista sekä joissakin tapauksissa johtaa laajempaan kudosvaurioon tai verenmyrkytykseen.

Yleisimmät aiheuttajat ovat Staphylococcus aureus (ml. MRSA), Streptococcus pyogenes sekä muihin haavoihin yleisesti liittyvät gram-negatiiviset bakteerit ja anaerobit. Risiko haavainfektioon liittyy esimerkiksi diabetes, alkoholi- tai ravitsemusongelmat, immuunipuutos, huono verenkierto, suurten haavojen kontaminaatio ja viivästynyt tai epäasianmukainen haavanhoito.

Oireet vaihtelevat, mutta yleisimpiä ovat paikallinen punoitus, turvotus, kipu ja erite. Vakavammissa tapauksissa kuume, yleisinfektio-oireet tai oireita voi esiintyä, jos infektio on levinnyt syvempiin kudoksiin tai puhkeaa paiseen.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä haavasta otettaviin kulttuurinäytteisiin. Tarvittaessa käytetään kuvantamistutkimuksia (esim. ultraääni, MRI) epäiltäessä syvempää infektiota tai paiseen syntyä. Veritutkimukset voivat apuna olla, kun epäillään systeemistä infektiota.

Hoito koostuu asianmukaisesta haavanhoidosta (puhdistus, debridement, kuiva- ja kosteussidokset) sekä tarpeen mukaan antibioottihoidosta. Lievissä tapauksissa suun kautta annettavat antibiootit voivat riittää; vakavissa tai kehittyvissä tapauksissa antibioottihoito ja mahdollinen kirurginen hoito/poistotyö voidaan aloittaa osastohoidossa. Hoitoa räätälöidään mikrobilöytöjen mukaan ja antibioottien käyttöä harkitaan tarkasti.

Ennaltaehkäisyssä korostuvat asianmukainen haavanhoito, aseptiset käytännöt, sidosvaihdot ja tetanus-rokote tarvittaessa. Haavainfektiot ovat yleisimpiä sekä sairauksien hallintaan liittyviä haavia, ja varhainen hoito parantaa paranemista ja vähentää komplikaatioita.