Glomeromycotasuvut

Glomeromycotasuvut ovat Glomeromycota-sienen phylumin sisällä olevien sukujen kokonaisuuksia. Näihin sieniä kuuluvat lajit muodostavat arbuskulaarisen mykoriisan kasvin juurien kanssa. Tämä symbioosi parantaa kasvin ravinteiden, erityisesti fosforin, saantia, samalla kun sieni saa kasvin tuottamaa hiilihydraattia. Sienet muodostavat yleensä itiöitä, ja niiden lisääntyminen on pääosin aseksuaalista; rihmasto on usein runsasta ja maaperässä säilyvä. Seksuaalisen lisääntymisen merkitys on epäselvä useissa lajeissa, ja koko elinkaari tunnetaan vain osittain.

Taksonomian perusteet: perusnäkemyksen mukaan Glomeromycotasuvut perustuvat itiöiden morfologiaan sekä molekyylidataan. Aikaisemmin suurin osa lajeista oli sijoitettu Glomus-sukuun, mutta tieteellinen tutkimus on jaotellut tämän ryhmän useampiin sukuun, jotta evolutiiviset suhteet vastaavat. Nykyisin tunnustettuja Glomeromycotasuvut sisältävät muun muassa Rhizophagus, Claroideoglomus, Funneliformis, Diversispora, Paraglomus, Gigaspora, Acaulospora, Scutellospora, Sclerocystis, Archaeospora sekä Glomus sensu stricto. Eri sukujen sisällä lajit eivät aina jaa samoja ominaisuuksia, ja jotkut linjat tunnetaan vain itiöistä, mikä tekee luokittelusta haasteellista. Jatkuva molekyylidataan ja uusitutkimukset tarkentavat rajauksia.

Glomeromycotasuvut ovat yleisiä sekä luonnossa että viljelymaaperissä ja niillä on keskeinen rooli kasvien ravinteiden saannissa, maaperän rakenteessa ja ekosysteemien toiminnassa. Näiden sukujen tutkimus tukee ekologiaa, evoluutiota ja maatalouden käytäntöjä, kuten kasvualustan inokulaatioita varten.