Geostationääriset

Geostationääriset satelliitit ovat avaruusaluksia, jotka kiertävät Maata samalla nopeudella, jolla maapallo pyörii omalla akselinsa ympäri. Tämän ansiosta ne pysyvät kiinteässä paikassa suhteessa maan pinnalle, mikä mahdollistaa jatkuvan signaalivaihdon ilman tarvetta muuttaa antennin suuntaa. Geostationäärisen kiertoradan korkeus on noin 35 786 kilometriä maan pinnasta, mikä vastaa noin 35 900 kilometriä maan keskipisteestä. Tämän etäisyyden vuoksi signaalin viive on noin 240 millisekuntia, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi reaaliaikaisiin sovelluksiin.

Geostationääriset satelliitit ovat olleet keskeisiä kommunikaatio- ja televisioverkkojen kehityksessä. Ne mahdollistavat laajakaistoyhteyksien, televisio- ja radiolähetysten sekä puhelinliikenteen välittämisen suuriin alueisiin. Tämän tyyppiset satelliitit ovat myös tärkeitä sää- ja ilmastotieteen tutkimuksessa, koska ne voivat tarjota jatkuvaa havainnointia tietylle alueelle.

Geostationäärisen kiertoradan rajoituksena on se, että siihen mahtuu vain rajallinen määrä satelliitteja, koska kiertorata on tiukasti määritelty ja satelliitit eivät saisi olla liian lähellä toisiaan. Tämän vuoksi geostationääriset satelliitit ovat kalliita ja niiden sijoittaminen vaatii huolellista suunnittelua ja valvontaa. Lisäksi niiden korkea kiertorata tekee niistä haavoittuvampia esimerkiksi auringonpurkauksille, mikä voi vaatia lisäsuojaustekniikoita.

Geostationääriset satelliitit ovat olleet keskeisiä myös sotilaallisissa sovelluksissa, kuten viestintä- ja tarkkailujärjestelmissä. Niiden etuna on se, että ne tarjoavat jatkuvan peittoalueen, mikä on tärkeää esimerkiksi strategisissa viestintäverkkoissa. Nykyään kehitetään myös uusia kiertoratoja ja teknologioita, kuten matalammalla kiertoradalla olevia satelliittiverkkoja, jotka voivat tarjota nopeampia yhteyksiä ja pienentää viiveitä.