Genetiivimuodossa

Genetiivimuodossa tarkoitetaan sanan taivutusmuotoa, jossa sana on genetiivin pääte. Genetiivi (genetiivi) on yksi suomen kielen taivutusluokista, ja sitä käytetään ilmaisemaan omistussuhteita sekä muita läheisiä suhteita. Genetiivin voi muodostaa sekä yksikössä että monikossa erilaisten sanojen lopuilla ja hieman muistaessakin äänneasua.

Yleisimpiä käyttötapoja ovat omistus ja läheinen yhteys. Esimerkiksi talon ovi merkitsee oven, jonka omistaa talo; koiran häntä ilmenee koiran omistussuhteena; sekä kaupungin keskusta viittaa kaupungin alueeseen. Genetiivia käytetään myös ilmaisemaan osaa kokonaisuudesta, kuten kukan terälehtien määrä, tai lipun hinta, jossa lipun omistus tai liittyminen on olennaista.

Taivutus ja esimerkit. Yksikön genetiivin yleinen loppu on -n: talo → talon, kirja → kirjan, lapsi → lapsen, äiti → äidin, koira → koiran, kaupunki → kaupungin. Monikon genetiivissä pääte on usein -en/-ien: talojen, kirjojen, lasten, äitien, koirien, kaupungien. Poikkeuksiakin esiintyy, ja joissain sanoissa taivutus muuttuu äänteellisesti, kuten ks. kirja–kirjojen tai äiti–äitien.

Erityistilanteita. Kun ilmaisussa esiintyvät luvut, genetiivimuotoa käytetään usein arvolauseissa kuten kolmen kissan ruokaa (genetiivin genetiiviyhteys jne.). Genetiivi voidaan esiintyä monessa yhdysmuodossa ja osa sanayhteyksiä vaatii tarkkaa taivutusta.

Yhteenveto. Genetiivimuodossa ilmaisee omistussuhteita, yhteyksiä ja osia, ja se on keskeinen perusta suomen kielen nounin taivutuksessa. Sen taivutussäännöt kattavat sekä yksikön että monikon muodon sekä niihin liittyvät poikkeukset.