GISanalyysejä

GIS-analyysejä tarkoitetaan geoinformaation järjestelmien (GIS) avulla tehtäviä tilastollisia ja spatiaalisiä tutkimuksia, joiden tarkoituksena on kuvata, ymmärtää ja ennakoida maantieteellisiä ilmiöitä. GIS yhdistää karttatiedon sekä attribuuttitiedot ja mahdollistaa erilaisten menetelmien soveltamisen raster- ja vektoritiedoille sekä ajallisen ulottuvuuden huomioimisen.

Keskeisiä analyysityyppejä ovat etäisyys- ja etäisyysanalyysit, puskurianalyysit, päällekkäisyysanalyysit sekä verkko- ja reitityisanalyysit. Geostatistiset menetelmät kuten kriging sekä paikkasidonnaisten klusterien tunnistus (hot spot) kuuluvat myös yleisesti käytettyjen työkalujen piiriin. Maasto- ja ympäristöanalyysit voivat sisältää kallistuman ja näköalan arviota sekä tulva- ja maankäyttöarvioita.

Käyttökohteita ovat kaupunkisuunnittelu, liikenneinfrastruktuurin hallinta, ympäristön- ja luonnonvarojen hallinta sekä terveys-, turvallisuus- ja hätätilanteiden suunnittelu. GIS-analyysejä hyödynnetään kartoituksessa, riskinarvioinnissa, resurssien kohdentamisessa ja politiikan valmistelussa, sekä tulosten julkaisemisessa karttoina, raportteina ja interaktiivisina karttapohjaisina dashboardeina.

Työprosessi sisältää ongelman määrittämisen, aineiston keräämisen ja laadunvarmistuksen, oikeiden menetelmien valinnan, analyysin, tulkinnan sekä visualisoinnin ja tiedon jakamisen. Toistettavuuden ja automaation korostamiseksi käytetään skriptauksia Pythonilla (ArcPy, PyQGIS) tai R:llä (sf, raster). Yleisiä työkaluja ovat sekä suljetut järjestelmät (esim. ArcGIS) että avoimen lähdekoodin vaihtoehdot (QGIS).

Rajoitukset liittyvät datan laatuun, kattavuuteen ja epävarmuuteen sekä skaala- ja yksityisyysongelmiin. Standardointi kuuluu Open Geospatial Consortiumin (OGC) alaisuuteen; tiedonsiirtostandardeja ovat WMS, WFS ja GeoJSON. Aineistojen yhteentoimivuus ja toistettavuus ovat keskeisiä tavoitteita.