Fylogenetiikka

Fylogenetiikka on tieteenala, joka tutkii eliöiden evolutiivisia suhteita ja niiden historiallista kehitystä. Sen keskeisenä tavoitteena on selvittää eri lajien, ryhmien tai yksilöiden välisiä sukulaisuussuhteita ja esittää ne usein puumaisena rakenteena, jota kutsutaan fylogeneettiseksi puuksi. Tämä puu kuvaa evolutiivista historiaa, jossa haarat edustavat lajien kehityslinjoja ja solmukohdat yhteisiä kantamuotoja.

Fylogenetiikka perustuu useisiin eri tietolähteisiin. Perinteisesti näitä ovat olleet morfologiset ja anatomiset piirteet, kuten luuston rakenne tai elinten muoto. Nykyaikana molekyylifylogenetiikka, joka analysoi DNA-, RNA- tai proteiinisekvenssejä, on noussut erittäin merkittäväksi. Näiden molekyylidatan vertailu mahdollistaa tarkemman kuvan evolutiivisista muutoksista ja sukulaisuussuhteista, jopa hyvin läheisten tai kaukana toisistaan olevien eliöiden välillä.

Menetelmät fylogeneettisten puiden rakentamiseksi vaihtelevat tilastollisista malleista ja algoritmeista, jotka pyrkivät löytämään todennäköisimmän evolutiivisen historian datan perusteella. Näitä menetelmiä ovat esimerkiksi maksimaalisen parsimonian, maksimaalisen uskottavuuden ja bayesilaiset menetelmät. Fylogenetiikkaa käytetään laajasti biologian eri aloilla, kuten evoluutiobiologiassa, systematiikassa, ekologiassa ja lääketieteessä, esimerkiksi virusten evoluution tai tautien leviämisen ymmärtämiseksi.