Fraktiointi

Fraktiointi tarkoittaa sekoituksen jakamista erillisiin fraktioihin siten, että jokainen fraktio sisältää komponentteja, joilla on samankaltaiset fyysiset tai kemialliset ominaisuudet. Prosessi perustuu eroihin kuten kiehumispisteissä, liukoisuudessa, molekyylikoossa, varauksessa tai affiniteetissa, joiden perusteella komponentit voidaan erottaa toisistaan. Fraktiointi on keskeinen menettely monilla aloilla teollisuudessa, tutkimuksessa ja laboratoriotarkoituksissa, ja sen tavoitteena on tuottaa erillisiä tuotteita tai puhdistaa sekoituksia.

Yleisimmät menetelmät ovat: fraktioiva tislaus eli fractional distillation, jossa aineet erottuvat kiehumispisteiden perusteella; kromatografia (gas chromatography GC ja liquid chromatography LC sekä niiden yhdistelmät); kristallisaatio; dialyysi; kalvonläpäisyyn perustuva erottelu kuten ultrafiltratio ja nanofiltratio; sekä centrifugointiin tai saostukseen perustuvat menetelmät. Proteiini- ja biomolekyylifraktionnissa käytetään usein suoloja kuten ammoniumsulfaatin avulla sekä geelifiltraatiota (gel filtration), ioninvaihtoa ja muita hajotusmenetelmiä.

Sovellukset kattavat muun muassa öljy- ja kemianteollisuuden, jossa raakaöljystä erotetaan erilaisia fraktioita kuten bensiini, kerosiini ja diesel. Elintarvike-, aromi- ja tuotekehityksessä fraktiointi auttaa erottamaan erivärisiä tai -makuja sisältäviä osia; bioteknologiassa fraktionointi on keskeinen askel proteiinien ja entsyymien puhdistuksessa. Lääketieteessä plasma- ja veren komponenttien fraktionointi tuottaa esimerkiksi immunoglobuliineja ja fibrinogeenejä.

Historia: Termi juontaa sanasta fraction (osa) ja käytäntö yleistyi 1800–1900-luvuilla kemian kehittyessä.