Fosforilannoitteet

Fosforilannoitteet ovat lannoitteita, jotka toimittavat kasveille fosforia (P). Fosfori on tärkeä rakennus- ja energiansiirtoprosesseissa sekä juurten kehityksessä, kukinnassa ja satoon vaikuttavissa vaiheissa. Fosforilannoitteiden tarve vaihtelee maan fosforipitoisuuden, viljelykasvin sekä satojen mukaan. Maaperässä fosfori sitoutuu helposti, jolloin osa siitä ei ole suoraan kasvien käytettävissä. Siksi lannoitteen valinta ja määrä perustuvat usein maanäytteisiin ja kelpoisiksi todettuihin P-tasoihin.

Yleisimmät epäorgaaniset fosforilannoitteet koostuvat erilaisista fosforin ja kalsiumin sekä ammoniumin muodostumista. Yksinkertainen superfosfaatti (SSP), kaksinkertainen superfosfaatti (DSP) ja kolmin superfosfaatti (TSP) ovat perinteisiä fosforilannoitteita. Ammoniumfosfaatteja, kuten monoammoniumfosfaatti (MAP) ja diammoniumfosfaatti (DAP), sekä ammonium- ja polyfosfaattilannoitteet ovat yleisesti käytössä kasvinsuojelussa sekä viljelykierron erityistarpeissa. Lannoitteet voivat olla rakeita, granuloitua, tai märkäseospohjaisia ja ne voivat sisältää sekä fosforia että kasvua tukevaa typpeä.

Käyttö ja efektiviteetti riippuvat maaperän pH:stä sekä fosforin sitoutumisesta maaperässä. Alkaliset tai strongly sitovat maat voivat vähentää fosforin saatavuutta, kun taas happamammissa oloissa sitoutuminen voi olla erilainen. Fosforilannoitteita haetaan maaperän nykyisen P-tason mukaan ja niitä jaetaan usein kasvin kasvurungon alkuvaiheisiin vaiheisiin sekä suunnitelmallisesti sidottuina jakoina.

Ympäristövaikutukset huomioiden liiallinen fosfori voi siirtyä vesistöihin ja edistää rehevöitymistä. Siksi käytössä pyritään viljelykiertojen ja ravinnekierron kautta säätelemään P-tasoa sekä vähentämään valumia. Fosforilannoitteiden valinnassa painotetaan kustannustehokkuutta, sitoutumattomuutta sekä ympäristövaikutusten minimointia.

---