Fosfaatteita

Fosfaatteita ovat fosforihapon estereitä, joissa yksi tai useampi fosforihapon OH-ryhmä on esteröitynyt orgaanisella ryhmällä. Yleisimpiä muotoja ovat mono-, di- ja triesterit. Fosfaatin keskus on tyypillisesti fosforin(V) (P(V)) -atomi, jossa on P=O-ryhmä ja kolme P–O–R sidosta; triesterissä kaikki OH-sidokset on korvattu, diesterissä kaksi ja monoesterissä yksi.

Fosfaatteita voidaan luokitella sen mukaan, millaiset R-ryhmät esteröivät fosforihapon. Alkylfosfaatit muodostuvat alkoholeista ja ne ovat yleisiä liuottimia, väliaineita ja reaktiivisia välituotteita. Arfosfaatit ja aryyli-fosfaatit ovat myös tavallisia, ja niillä on laaja valikoima teollisia käyttökohteita. Fosfaatit voivat olla mono-, di- tai triesteröityjä, ja niiden kemiallinen tilanne sekä hydrolyysi- ja reaktiokykynsä riippuvat esteröinnin määrästä ja R-ryhmien luonteesta.

Biologiassa fosfaattien esterejä esiintyy lukuisissa tärkeissä molekyyleissä. Esimerkiksi solujen riboosien kanssa muodostuvat fosfaattiesterit muodostavat DNA:n ja RNA:n sokerirungon sekä monet proteiinien ja energiankäytön kannalta oleelliset kohdat, kuten adenosiin trifosfaatti (ATP). Näiden rakenteet ovat keskeisiä solujen energian siirrossa ja tietojen välityksessä.

Käyttökohteita ovat muun muassa palonestoaineet, plastifikaattorit ja liuottimet, sekä erilaiset katalyyttiset ja säilytykseen liittyvät sovellukset. Joitakin fosfaatteja käytetään myös polttoaine- ja stolz kipakonteissa sekä teknisissä sovelluksissa. Turvallisuus- ja ympäristövaikutukset vaihtelevat suuresti: osa fosfaatteista on nesteiden tai kiinteiden yksiköiden muodossa suhteellisen vakaita, mutta toiset organofosfaatit voivat olla myrkyllisiä tai ympäristöhaitallisia, ja ne voivat hydrolisoitua tai biologisesti muuntua erilaisiksi yhdisteiksi.