Fluoresenssimäärittelyjen

Fluoresenssimäärittelyt, tunnettu myös nimellä fluoresenssianalyysi, on yleinen biokemiallinen ja fysikaalinen analyysimenetelmä, jota käytetään tunnistamaan ja kvantifioimaan tiettyjä aineita tai molekyylejä. Menetelmä perustuu fluoresenssin ilmiöön, jossa aine absorboi valoa tietyllä aallonpituudella ja emittoi sen sitten takaisin pidemmällä aallonpituudella. Tämä emittoitu valo on fluoresenssi, ja sen intensiteetti sekä aallonpituus ovat ominaisia tutkittavalle aineelle.

Fluoresenssimäärittelyissä käytetään erilaisia laitteita, kuten fluorometrejä ja fluoresenssimikroskooppeja. Näissä laitteissa näyte altistetaan eksitaatiovalolle, ja emittoitu fluoresenssi mitataan. Analysoitavan aineen pitoisuus voidaan määrittää mittaamalla fluoresenssin intensiteettiä ja vertaamalla sitä tunnettuihin standardeihin. Menetelmän herkkyys on usein erittäin korkea, mikä mahdollistaa hyvin pientenkin ainepitoisuuksien havaitsemisen.

Fluoresenssimäärittelyillä on laaja käyttöalue eri tieteenaloilla. Biologiassa ja lääketieteessä niitä käytetään esimerkiksi proteiinien, nukleiinihappojen ja solujen rakenteiden tutkimiseen, diagnostisiin testeihin ja lääkekehitykseen. Kemiallisessa analyysissä fluoresenssimäärittelyjä hyödynnetään ympäristön seurannassa, elintarvikkeiden laadunvalvonnassa ja teollisissa prosesseissa. Menetelmän etuja ovat sen nopeus, spesifisyys ja kyky analysoida näytteitä ilman niille haitallisia reagensseja.