fluoresenssimäärittelyjä

Fluoresenssimäärittelyjä viittaa erilaisiin analyyttisiin menetelmiin, joita käytetään tunnistamaan ja kvantifioimaan fluoresoivia aineita. Fluoresenssi on ilmiö, jossa aine absorboi valoa tietyllä aallonpituudella ja lähettää sitten valoa takaisin pidemmällä aallonpituudella. Tämä ominaisuus tekee fluoresenssimäärittelyistä erittäin herkkiä ja spesifisiä menetelmiä.

Yleisimpiä fluoresenssimäärittelyjä ovat fluorimetria ja spektrofluorimetria. Fluorimetria mittaa emissiovalon intensiteettiä tietyllä aallonpituudella, kun taas spektrofluorimetria mittaa koko emissiospektrin. Näiden avulla voidaan tunnistaa yhdisteen lisäksi myös sen rakenteellisia ominaisuuksia.

Fluoresenssimäärittelyjä käytetään laajasti eri tieteenaloilla. Biologiassa ja biokemiassa niitä hyödynnetään esimerkiksi proteiinien, nukleiinihappojen ja muiden biomolekyylien tutkimuksessa. Lääketieteessä fluoresenssia käytetään diagnostiikassa, kuten verikokeissa ja kuvantamisessa. Myös ympäristötieteissä fluoresenssimäärittelyjä käytetään vedenlaadun seurannassa ja saasteiden tunnistamisessa.

Menetelmien herkkyys mahdollistaa hyvin pienten pitoisuuksien havaitsemisen, mikä tekee niistä arvokkaita työkaluja monimutkaisten näytteiden analysoinnissa. Fluoresenssimäärittelyt voivat olla joko kokeellisia tai laskennallisia, ja ne vaativat usein erikoistuneita laitteistoja, kuten fluoresenssimikroskooppeja tai fluorometrejä.