Fluoresenssimäärittelyissä

Fluoresenssimäärittelyissä viittaa erilaisiin tekniikoihin ja menetelmiin, joita käytetään mittaamaan ja analysoimaan näytteen fluoresenssiominaisuuksia. Fluoresenssi on ilmiö, jossa aine absorboi valoa tietyllä aallonpituudella ja emittoi sen takaisin pidemmällä aallonpituudella. Näitä ominaisuuksia hyödynnetään laajasti tieteessä ja teollisuudessa.

Yleisimpiä fluoresenssimäärittelyissä käytettyjä laitteita ovat fluorimetrit ja spektrofluorimetrit. Fluorimetrit mittaavat fluoresenssin intensiteettiä tietyllä aallonpituudella, kun taas spektrofluorimetrit mahdollistavat sekä viritys- että emissiospektrin mittaamisen. Tämä mahdollistaa näytteen tunnistamisen ja sen pitoisuuden määrittämisen.

Fluoresenssimäärittelyjä käytetään monilla aloilla. Biologiassa ja lääketieteessä niitä hyödynnetään esimerkiksi solujen ja kudosten kuvantamisessa, biomolekyylien kuten proteiinien ja DNA:n pitoisuuden mittaamisessa sekä diagnostisissa testeissä. Kemiallisesti fluoresenssia käytetään analyyttisissä mittauksissa, kuten epäpuhtauksien havaitsemisessa tai reaktioiden seuraamisessa. Myös materiaalitieteissä ja ympäristöanalytiikassa fluoresenssimittauksilla on tärkeä rooli.

Fluoresenssimäärittelyjen etuja ovat korkea herkkyys ja spesifisyys. Menetelmät voivat havaita hyvin pieniä määriä analyyttiä, ja fluoresoivia molekyylejä voidaan usein erottaa toisistaan niiden emissio- ja viritysaallonpituuksien perusteella. Menetelmän valinta riippuu tutkittavasta aineesta ja halutusta informaatiosta.