Fluencyhäiriöt

Fluencyhäiriöt ovat puheen sujuvuuteen liittyviä häiriöitä, joissa puheen tuotanto ei etene tasaisesti. Yleisimmät muodot ovat stutterointi (stammering) ja cluttering. Stutteroinnissa ilmenee toistoja, pidättelyjä ja puheen katkeamisia sekä mahdollisia äänteiden tai tavujen pidentymiä. Cluttering aiheuttaa nopeaa, usein epäselvää puhetta sekä haasteita puheen suunnittelussa ja rytmittämisessä.

Onset ja vaikutus: Useimmat fluencyhäiriöt alkavat varhaisessa lapsuudessa, tyypillisesti 2–6-vuotiaana. Usein disfluency on ohimenevää ja moni lapsi toipuu itsestään. Persistoiva stutterointi aikuisikään mennessä koskee arviolta noin 1 prosenttia väestöstä. Sillä on suurempi esiintyvyys pojilla kuin tytöillä.

Syyt ja riskitekijät: Fluencyhäiriöt ovat monitekijäisiä. Geneettinen alttius sekä neurofysiologiset erot puheessa, erityisesti motorisen puheen suunnittelussa, vaikuttavat. Ympäristötekijöillä ja puhetilanteen paineilla voi olla merkitystä häiriön ilmentymiseen, mutta niitä ei pidä pitää ainoana syynä.

Diagnoosi ja arviointi: Diagnoosin tekee puheterapeutti (logoped), joka arvioi puheen sujuvuuden tyypit ja määrän sekä vaikutukset arjen toimintaan ja sosiaalisiin tilanteisiin. Arviointi sisältää havainnointi-tilanteita sekä kyselyjä lapsen ja perheen kokemuksista.

Hoito ja hallinta: Hoidon tavoitteena on vähentää epäjohdonmukaisuuksia, lisätä puheen sujuvuutta ja lievittää siihen liittyvää ahdistusta. Käytössä ovat erilaiset menetelmät, kuten fluency-shaping, stuttering modification sekä tarvittaessa kognitiivis-behavioraalinen tuki. Varhainen interventio, koti- ja kouluyhteistyö sekä jatkuva harjoittelu parantavat yleisesti ennustetta.