Evoluutioteorian

Evoluutioteorian tarkoituksena on selittää, miten elolliset lajit ovat kehittyneet ja muuttuneet ajan kuluessa sekä miten nykyiset lajit ovat yhteydessä esi-isiinsä. Väestöissä on perinnöllistä vaihtelua, ja ympäristön paineet sekä sattuma muokkaavat ominaisuuksia sukupolvien saatossa. Näin tapahtuva muutos johtaa lajien polveutumiseen esi-isiin.

Keskeinen mekanismi on luonnonvalinta: ympäristön paineet suosivat ominaisuuksia, jotka parantavat lisääntymis- ja selviytymismahdollisuuksia. Lisäksi mutaatiot tuottavat perinnöllistä vaihtelua, jota geneettinen ajautuminen ja geenivirta muokkaavat. Pitkällä aikavälillä nämä mekanismit voivat johtaa uusien lajien eriytymiseen.

Todisteet evoluutiosta ovat useista lähteistä: fossiilinen tallenne osoittaa ajan saatossa tapahtuvaa muutosta; homologiset ja vestigialiset rakenteet osoittavat yhteisiä esi-isiä; embrioniset samankaltaisuudet sekä biogeografiset kuviot tukevat polveutumista. Lisäksi molekyyligeneettinen data, kuten DNA- ja proteiinisekvenssit, paljastaa sukulaisuussuhteita.

Historia ja kehitys: Darwin ja Wallace esittivät luonnonvalinnan mekanismin 1800-luvulla. Darwinin teos Lajien synty (1859) popularisoi lajien polveutumisen ja sopeutumisen idean. 20. vuosisadalla moderni syntesi yhdisti perinnöllisyyden, populaatiogeneetiikan ja paleontologian evoluution selitykseksi.

Nykyinen evoluutioteoria, moderni syntesi, kattaa mikro- ja makroevoluution sekä huomioi mutaatiot, luonnonvalinnan, geneettisen ajautumisen ja geenivirran sekä molekyylibiologian todisteet. Se on tieteellinen konsensus elämän monimuotoisuuden selittäjänä ja sitä testataan jatkuvasti uusien havaintojen kautta.