Evoluutiomekanismit

Evoluutiomekanismit viittaavat prosesseihin, jotka ohjaavat lajien muutosta ajan myötä. Keskeisin mekanismi on luonnonvalinta, jossa ympäristö suosii tiettyjä perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka lisäävät yksilön selviytymis- ja lisääntymismahdollisuuksia. Nämä suotuisat ominaisuudet yleistyvät populaatiossa, kun taas vähemmän suotuisat ominaisuudet harvinaistuvat.

Toinen merkittävä mekanismi on geneettinen ajautuminen, joka on satunnainen prosessi, joka vaikuttaa erityisesti pienissä populaatioissa. Geneettisessä ajautumisessa tiettyjen alleelien (geenien muotojen) yleisyys voi muuttua sattumalta sukupolvesta toiseen, riippumatta niiden hyödyllisyydestä. Tämä voi johtaa harvinaisten alleelien häviämiseen tai yleistymiseen, vaikka ne eivät tarjoaisikaan etua.

Mutaatiot ovat perimän muutoksia, jotka ovat evoluution perimmäinen lähde. Ne voivat syntyä spontaanisti DNA:n kopioitumisvirheiden tai ympäristötekijöiden, kuten säteilyn, seurauksena. Mutaatiot luovat uutta geneettistä muuntelua, johon luonnonvalinta ja geneettinen ajautuminen voivat vaikuttaa.

Lisäksi geenivirta eli populaatioiden välinen geenien siirtyminen voi muuttaa geeniyhdistelmiä. Muuttoliikkeen tai muiden yhteyksien kautta yksilöt tuovat uutta geneettistä materiaalia populaatioon, mikä voi lisätä tai vähentää tiettyjen alleelien yleisyyttä ja hidastaa tai nopeuttaa sopeutumista. Nämä mekanismit yhdessä selittävät elämän monimuotoisuuden kehittymisen.