Etäisyysmittausmenetelmissä

Etäisyysmittausmenetelmissä viittaa erilaisiin tekniikoihin ja menetelmiin, joita käytetään fyysisen etäisyyden määrittämiseen kohteiden välillä. Nämä menetelmät ovat keskeisiä monilla aloilla, kuten maanmittauksessa, navigoinnissa, tähtitieteessä, teollisuudessa ja robotiikassa. Valittava menetelmä riippuu mitattavan etäisyyden suuruudesta, tarkkuusvaatimuksista, mitattavan kohteen ominaisuuksista ja käytettävissä olevista resursseista.

Yksi yleisimmistä menetelmistä on suora mittaus, jossa käytetään mittanauhaa tai vastaavaa välinettä. Suurempien etäisyyksien mittaamiseen käytetään usein optisia menetelmiä. Laseretäisyysmittarit lähettävät lasersäteen kohteeseen ja mittaavat ajan, joka kuluu säteen heijastumiseen takaisin. Tämä aika muunnetaan etäisyydeksi valon nopeuden avulla. Vastaavasti tutkajärjestelmät käyttävät radioaaltoja etäisyyden määrittämiseen.

Akustisia menetelmiä, kuten kaikuluotausta, käytetään myös etäisyyden mittaamiseen, erityisesti vedenalaisessa ympäristössä tai silloin, kun optiset menetelmät eivät sovellu. Äänipulssi lähetetään, ja sen takaisin kaikuminen mittaa etäisyyden. Geodeettisissa sovelluksissa, kuten satelliittipaikannuksessa (GPS), käytetään radioaaltoja signaalien vastaanottamiseen useista satelliiteista etäisyyden laskemiseksi maanpinnalla olevan pisteen sijainnin määrittämiseksi.

Muita menetelmiä ovat trigonometriset mittaukset, kuten parallaksi, jota käytetään tähtitieteessä etäisyyksien arviointiin taivaankappaleisiin. Myös stereoskooppista näköä hyödynnetään robotiikassa ja konenäössä 3D-ympäristöjen havainnointiin ja etäisyyksien arviointiin. Valittavan etäisyysmittausmenetelmän tehokkuus ja soveltuvuus määrittyvät aina kyseisen sovelluksen erityispiirteiden mukaan.