Esivanhempien

Esivanhempien ovat vanhempien vanhempia, eli great-grandparents. Termiä käytetään sekä yksikössä että monikossa, ja genetiivissä muodostaa esivanhempien- ilmaisun. Esivanhemmat ovat kolme sukupolvea henkilön takana, eli henkilöstä katsoen kolmannen sukupolven edustajia.

Sukuhistorian näkökulmasta esivanhemmat muodostavat tärkeän osan perheyklentää ja genealogista rakennetta. Heidän henkilötietonsa, kuten nimet, syntymä- ja kuolinkunnat, vihkimiset sekä asuinpaikat, voivat auttaa rakentamaan sukupuuta sekä ymmärtämään suvun maantieteellistä ja sosiaalista taustaa. Tiedot kerääntyvät usein kirkollisista rekistereistä, väestötietojärjestelmän vanhoista vesikirjoista, väestötutkimuksista sekä hautausmaiden merkeistä; tiedon löytyminen voi vaihdella maanosittain ja ajan kuluessa.

Jos esivanhempien tutkiminen kiinnostaa, aloitetaan tiedoista nykyhetkestä (vanhempien ja isovanhempien tiedot) ja siirrytään taaksepäin useampaan sukupolveen samalla vahvistaen lähteet. Syntymäaikojen ja asuinpaikkojen tarkistaminen sekä erilaisten nimipalvelujen ja arkistojen käyttö auttavat. Esivanhempien väestöryhmien määrä ja elinaika riippuvat perheen avioliittojen ajoituksesta sekä historiallisista ilmiöistä, ja siksi aikakausittaiset erot ovat tavallisia.

Kulttuurisesti esivanhempien tunteminen voi vahvistaa identiteettiä, suvun tarinoita ja perintöesineiden merkitystä. Genealogisesti esivanhemmat heijastavat myös siirtolaisuutta, väestömuutoksia ja historiallisia tapahtumia.

Suomen kielen taustalla esivanhempien-genetiivi (esivanhempien) tarkoittaa “great-grandparentsin” tai “great-grandparentsin tarinoita” riippuen kontekstista. Esivanhemmat-sana puolestaan on nominatiivin monikko.