Erottelevuutta

Erottelevuutta tarkoittaa kykyä erottaa toisistaan samanlaisia ärsykkeitä. Se kattaa sekä sensorisen erottelevuuden (kyky havaita eroja aisteissa kuten kuulo, näkö, maku) että kognitiivisen erottelevuuden (kyky erotella ja luokitella asioita ajattelussa). Käytännössä erottelevuus kuvaa, kuinka pienet muutokset stimuliin voidaan havaita tai kuinka hyvin ihminen pystyy erottamaan kaksi samanlaista ärsykettä toisistaan.

Sensorinen erottelevuus mitataan usein erottelukynnyksillä eli Just Noticeable Difference -arvoilla sekä erilaisilla diskriminointitestillä. Esimerkiksi kuulo- tai näkökokeissa mitataan kykyä havaita pienet erot väreissä, sävelkorkeudessa tai rytmissä. Kognitiivisessa erottelevuudessa tarkastellaan, miten konteksti, muistaminen ja luokittelu vaikuttavat erottelukykyyn.

Monet tekijät vaikuttavat erottelevuuteen: ikä, koulutus ja harjoittelu, erityisesti asiantuntijaroolien kuten muusikoiden, parantavat erottelukykyä. Väsymys, huomiokyky ja motivaatio voivat heikentää kykyä erottaa pienetkin erot. Ympäristötekijät, kuten taustamelu tai visuaaliset häiriöt, voivat myös heikentää erottelevuutta.

Sovelluksia ovat muun muassa psykologiassa, opettamisessa, ergonomiassa ja suunnittelussa, joissa erottelukykyä hyödynnetään värejen, fonttien, äänien ja viestien selkeyden parantamiseksi. Erottelukyky on keskeinen osa tutkimusta siitä, miten ihmiset havaitsevat ja erottavat ympäristön ärsykkeitä.