Eristyskäytön

Eristyskäytön käsite viittaa eristysmateriaalien ja -menetelmien käyttämiseen rakennusten sekä teknisten järjestelmien lämmön, äänensuojan ja kosteuden hallitsemiseksi. Sillä tarkoitetaan sekä ulkovaipan että sisäisten rakennusosien, putkistojen ja laitteiden eristystä sekä ääni- ja paloeristystä.

Pääasiallinen tavoite on energiatehokkuus: vähentää lämmitys- ja jäähdytystarvetta, parantaa sisäilman tasaisuutta ja minimoida kosteudesta johtuvia vaurioita sekä parantaa äänieristystä. Eristysmyönteisesti vaikuttavat tekijät ovat paitsi materiaalit, myös oikea asennus, tiiviys ja ilmanvaihdon yhteensopivuus.

Materiaalit ja järjestelmät kattavat laajan kirjon: mineraalivilla, lasivilla, polystyreeni, polyuretaanivaahto sekä selluloosa ja luonnonmateriaalit kuten lampaanvilla tai korkki. Eristystä voidaan toteuttaa ulko- tai sisäpuolelle sekä kattopinnoitteisiin, lattioihin ja putkistoihin. Käytännöt huomioivat rakennuksen ilmatiiveyden, ilmanvaihdon ja kosteudenhallinnan sekä mahdolliset paloturvallisuusvaatimukset.

Suorituskyky mitataan usein lämpöjohtuvuudella (lambda), lämpövastuksella (R-arvo) ja lämmönläpäisyä kuvaavalla U-arvolla. Rakennusmääräykset ja energiatehokkuusdirektiivit asettavat vaatimuksia eristyksen paksuudelle, tiiveydelle ja valituille materiaaleille. Eristyksen suunnittelussa painotetaan elinkaarivaikutuksia sekä ympäristö- ja kierrätettävyyskysymyksiä.