Epävarmuusmittareiden

Epävarmuusmittareiden käsite kuvaa mittauksista aiheutuvaa epävarmuutta arvioivia laitteita ja menetelmiä. Kyse ei välttämättä ole yhdestä fyysisestä mittarista, vaan kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, jossa mittaustuloksen epävarmuutta arvioidaan kalibrointitiedon, toistettavuuden, lukevääristymien ja ympäristötekijöiden perusteella. Keskeinen viitekehys on Guide to the Expression of Uncertainty in Measurement (GUM), jonka periaatteet ohjaavat epävarmuuden estimointia sekä raportointia.

Epävarmuusmittareiden arvioinnissa erotetaan yleensä tilastollinen (Type A) arviointi sekä muut epävarmuustekijät (Type B), kuten instrumentin epävarmuus, mittausolosuhteet ja ympäristötekijät. Näiden arvojen yhdistäminen tuottaa yhdistetyn epävarmuuden ja usein laajennetun epävarmuuden, jota käytetään tuloksen raportoinnissa.

Käyttökohteet ovat laboratori- ja teollisuusmittauksissa, joissa mitatun arvon luotettavuus on kriittinen. Akkreditoinnissa, kuten ISO/IEC 17025, epävarmuusanalyysi on keskeinen osa mittaustulosten validointia ja dokumentointia; tuloksia on voitava seurata jäljitettävästi kalibrointiin ja standardeihin.

Epävarmuusmittareiden lähestymistapaa käytetään myös ohjelmistoissa, jotka käsittelevät mittausdataa ja auttavat automaattisesti epävarmuuksien arvioinnissa kaupallisissa kalibrointi- ja analyysiohjelmistoissa. On huomattava, että käsite viittaa enemmän analyysiin ja suunnitteluun kuin yksittäiseen laitteeseen, ja sen tavoitteena on läpinäkyvä ja todennettavissa oleva epävarmuuden raportointi.

Lisätietoa: GUM, mittausvarmuus, ISO/IEC 17025.