Epätodennäköisyysnäytteenotto

Epätodennäköisyysnäytteenotto on yleinen tilastollinen menetelmä, jota käytetään, kun satunnaisotanta ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Siinä tapauksessa, että populaation jokaisella jäsenellä ei ole tunnettua ja nollasta poikkeavaa todennäköisyyttä tulla valituksi otokseen, kyseessä on epätodennäköisyysnäytteenotto. Tämän seurauksena otoksesta saadut tulokset eivät välttämättä edusta koko populaatiota, ja yleistettävyys voi olla rajoitettua.

Erilaisia epätodennäköisyysnäytteenottomenetelmiä on olemassa. Käteväotanta on yleisin muoto, jossa tutkija valitsee helposti tavoitettavissa olevat osallistujat. Tämänkaltaiset otokset voivat olla harhaanjohtavia, koska ne eivät edusta populaatiota tasapuolisesti. Toinen menetelmä on harkinnanvarainen otanta, jossa tutkija käyttää omaa harkintaansa valitessaan osallistujia. Vaikka tämä voi olla hyödyllistä tietynlaisten tutkimusten kannalta, se lisää valintaharhan riskiä.

Lumipallo-otanta on menetelmä, jossa alkuperäiset osallistujat suosittelevat muita potentiaalisia osallistujia. Tämä menetelmä on hyödyllinen, kun tutkitaan vaikeasti tavoitettavia populaatioita. Kiintiöotannassa pyritään muodostamaan otos, joka vastaa populaation tiettyjä ominaisuuksia, kuten ikää tai sukupuolta. Vaikka tämä voi parantaa otoksen edustavuutta, se ei takaa satunnaisuutta.

Epätodennäköisyysnäytteenoton etuna on sen helppous ja kustannustehokkuus verrattuna todennäköisyysnäytteenottoon. Se soveltuu hyvin eksploratiivisiin tutkimuksiin, pilottitutkimuksiin ja tilanteisiin, joissa tarkka tilastollinen yleistettävyys ei ole ensisijainen tavoite. Haittapuolena on kuitenkin suuri riski valinta- ja kattavuusharhoille, mikä vaikeuttaa tulosten yleistämistä koko populaatioon. Tutkijoiden on oltava tietoisia näistä rajoituksista ja tulkittava tuloksia varoen.