epätodennäköisyysnäytteenottomenetelmiä

Epätodennäköisyysnäytteenottomenetelmät ovat joukko tilastollisia menetelmiä, joissa näytteenottajalla on subjektiivinen valta valita otoksen jäsenet, eikä jokaisella populaation jäsenellä ole etukäteen tunnettua tai nollaa suurempaa todennäköisyyttä tulla valituksi. Tämä eroaa todennäköisyysnäytteenotosta, jossa jokaisella populaation jäsenellä on tunnettu todennäköisyys sisältyä otokseen. Epätodennäköisyysnäytteenottoa käytetään usein silloin, kun todennäköisyysnäytteenotto on käytännössä mahdotonta tai liian kallista toteuttaa.

Yleisimpiä epätodennäköisyysnäytteenottomenetelmiä ovat mukavuusnäytteenotto, jossa valitaan helposti tavoitettavissa olevat yksilöt, lumipallo- eli lumipallo-otanta, jossa alkuperäiset vastaajat ohjaavat tutkijaa muihin potentiaalisiin vastaajiin, sekä harkinnanvarainen näytteenotto, jossa tutkija käyttää omaa harkintaansa valitakseen otoksen jäsenet, joiden hän uskoo edustavan parhaiten populaatiota. Kiintiömääräinen näytteenotto on myös yleinen menetelmä, jossa tutkijan on täytettävä ennalta määritellyt kiintiöt tiettyjen väestöryhmien edustajista, mutta ryhmien sisällä valinta on vapaata.

Epätodennäköisyysnäytteenoton etuna on sen nopeus ja kustannustehokkuus. Sen pääasiallinen haittapuoli on kuitenkin se, että tuloksia ei voida yleistää koko populaatioon tilastollisesti merkitsevästi, koska otos ei ole satunnainen. Näin ollen, vaikka tulokset voivat antaa hyödyllisiä tietoja, niihin liittyy aina suurempi harhan riski. Sitä käytetään usein alustavassa tutkimuksessa, laadullisessa tutkimuksessa tai kun kattava ja edustava otos on mahdoton saavuttaa.