Epätodennäköisyysnäytteenottomenetelmät

Epätodennäköisyysnäytteenottomenetelmät ovat joukko tilastollisia menetelmiä, joissa jokaisella perusjoukon alkiolla ei ole tunnettua tai nollaa suurempaa todennäköisyyttä tulla valituksi otokseen. Näitä menetelmiä käytetään usein silloin, kun todennäköisyysotannan tekeminen on mahdotonta, liian kallista tai aikaa vievää. Epätodennäköisyysotanta ei mahdollista otoksen perusteella luotettavia tilastollisia yleistyksiä koko perusjoukkoon, mutta se voi olla hyödyllinen eksploratiivisessa tutkimuksessa tai silloin, kun tavoitteena on nopeasti kerätä tietoa tietystä ryhmästä.

Yleisimpiä epätodennäköisyysnäytteenottomenetelmiä ovat mukavuusotanta, jossa valitaan helposti saatavilla olevat yksilöt, ja harkinnanvarainen otanta, jossa tutkija valitsee yksilöt omien tietojensa ja harkintansa perusteella. Lumipallo-otanta on menetelmä, jossa ensimmäiset tutkitut yksilöt ohjaavat tutkijaa löytämään lisää samankaltaisia yksilöitä. Kiintiöotanta pyrkii jäljittelemään perusjoukon tunnettuja jakaumia valitsemalla jäseniä eri ryhmistä tiettyjen kiintiöiden mukaisesti, mutta valinta ryhmien sisällä on epätodennäköisyyteen perustuvaa. Näiden menetelmien käytössä on tärkeää tunnistaa niiden rajoitukset yleistettävyyden suhteen.