Epätiheä

Epätiheä on suomenkielinen adjektiivi, jolla tarkoitetaan ei tiheää, harvaa tai niukkaa tilaa tai määrää. Se muodostuu etuliitteestä epä- liitetystä sanasta tiheä (dense, thick). Käyttö painottuu suhteellisuuteen: jokin voi olla epätiheä verrattuna tiheämpään tilaan.

Yleisimmät käyttökontekstit ovat luonnon- ja maankäytön kuvaukset. Esimerkkejä ovat epätiheä metsikkö (harva puusto), epätiheä kasvillisuus (kasvillisuus, joka ei ole tiheä), sekä epätiheä asutus tai liikennealue (pienempi väestö- tai liikennemäärä).

Taivutus ja syntaksi: epätiheä taipuu kuten muut adjektiivit: sitä käytetään sekä yksikkö- että monikkomuodoissa sekä kaikissa sijamuodoissa lauseen mukaan. Adverbi muodostetaan lisäämällä -sti: epätiheästi. Kielessä epätiheä on yleisesti neutraali ja tekninen termi; arkikielessä sen sijaan käytetään mielellään sanaa harva tai ohut.

Alkuperä: epä- on negatiivinen etuliite, joka muodostaa vastakohdan adjektiiville tiheä. Tämä antaa sanalle epätiheä merkityksen “not dense” tai “not thick” ja tekee siitä käyttökelpoisen kuvailemaan tiloja, kasvu- ja asutustiheyksiä sekä muita ilmiöitä, joissa tiheys on alentunut.

Näiden käyttöarvo on lähinnä neutraali ja kuvaileva, ja termiä käytetään erityisesti tieteellisessä tai teknisessä kontekstissa, kun halutaan tarkentaa tiheyden alenemista suhteessa vertailukohtaan.