Epäloogisuuksiin

Epäloogisuuksiin on suomalainen taivutusmuoto sanasta epäloogisuus. Sillä viitataan useisiin epäloogisuuksiin tai ilmiöihin, joissa looginen johdonmukaisuus rikkoutuu. Muodostelma on yleinen sekä kielen- että ajattelun yhteydessä.

Epäloogisuus tarkoittaa kyvyttömyyttä ylläpitää loogista rakennetta: premissit eivät johda pätevään johtopäätökseen, väitteet ovat ristiriidassa keskenään tai päättely rikkoo loogisia periaatteita. Epäloogisuuksiin voi liittyä sekä muodollisia virheitä että rakenteellisia epäjohdonmukaisuuksia.

Käyttöalueita ovat logiikka, filosofia, matematiikka, tietojenkäsittely, kielitiede ja kriittinen ajattelu. Eri yhteyksissä epäloogisuudet voivat tarkoittaa sisäisiä ristiriitoja, epäjohdonmukaisia oletuksia, epäloogisia johtopäätöksiä tai retorisia fallisia.

Tunnistaminen perustuu loogisen yhteyden arviointiin: tarkastellaan premissien ja johtopäätösten välistä pätevyyttä, johdonmukaisuutta ja todennettavuutta. Formaaleissa ympäristöissä epäloogisuudet havaitaan todistusten ja loogisten mallien avulla; luonnollisessa kielessä epäloogisuus voi ilmetä epäjohdonmukaisina väittäminä tai virheellisen päättelyn merkkeinä.

Esimerkki epäloogisuudesta on Liar-paradoksi: väite "Tämä lause on valheellinen" on itsensä kanssa ristiriidassa ja osoittaa loogisen järjestelmän rajoja. Tällaiset ilmiöt auttavat ymmärtämään, miten loogisuus ja kritinen ajattelu kytkeytyvät toisiinsa.

Näkökulmia: epäloogisuuksiin liittyvät keskeiset käsitteet ovat ristiriita, pätevyys sekä fallisit, ja aiheeseen voi tutustua laajasti logiikan sekä kriittisen ajattelun oppikirjoissa. Katso myös loogisuus, pätevyys ja kriittinen ajattelu.