Epäkelvoihin

Epäkelvoihin on suomen kielen taivutettu muoto, jota käytetään viittaamaan epäkelpoihin henkilöihin tai ryhmiin. Perusmuoto epäkelvot tarkoittaa jotain, joka ei täytä kelpoisuus- tai hyväksymiskriteerejä, on kelvoton tai soveltumaton. Epäkelvoihin muodostuu illatiivin monikollinen pääte -iin, joten se merkitsee kokea- tai kohdentumistapaa “epäkelvot” -ryhmän sisään tunkeutumisen tai siihen liittymisen kontekstissa, esimerkiksi kyseessä olevan ryhmän piiriin kuuluminen tai siitä puhuminen muodollisessa tekstissä.

Etymologia ja morfologia: epä- on negatiivinen etuliite, kelpo- pohjaa sanalle kelvollinen (sopiva, kelvollinen), ja -t on monikon pääte. Illatiivin pääte -iin muodostaa sanasta epäkelvoihin sen muodon, jota käytetään, kun puhuttaessa vedotaan tai viitataan kyseiseen ryhmään kappaleen tai lauseen sisäisessä yhteydessä. Tämä muoto on pääasiassa muodollisessa tai juridisessa kielenkäytössä, eikä sitä yleensä käytetä arkikielessä.

Käyttökontekstit: epäkelvoihin esiintyy lainopillisissa, hallinnollisissa ja virallisissa teksteissä, joissa määritellään, keiden oikeudet, velvollisuudet tai rajoitukset koskevat tiettyä ohjelmaa, etuutta tai tehtävää. Se ei ole itsenäinen oikeudellinen käsite, vaan kielteisen kelpoisuuden ryhmää tarkoittava kielenmuoto. Yleinen vastine englanniksi voisi olla "to the ineligible" tai "among the unqualified" – kuitenkin se on paremmin ymmärrettävissä nimenomaan kontekstissa kuin erillisenä käsitteenä.

Lähinnä see also -kohdat: epäkelpoisuus, kelvollisuus, kelpoisuusehdot.