Epäjohdonmukaisuudelle

Epäjohdonmukaisuudelle on käsite, jota käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa väitteet, säännöt tai mallit ovat loogisesti ristiriidassa tai eivät ole yhteensopivia keskenään. Se voi ilmetä sekä teorioissa ja väitteissä että käytännön päätelmissä ja malleissa. Termiä käytetään laajasti logiikassa, filosofiassa, tieteellisessä tutkimuksessa sekä kielitieteessä ja analyyttisessa kirjoittamisessa.

Logiikassa epäjohdonmukaisuus voi tarkoittaa tilaa, jossa sekä lause A että sen ei-A voidaan todistaa. Tällainen rakenne tekee järjestelmästä ongelmallisen. Useimmissa muodollisissa järjestelmissä epäjohdonmukaisuus johtaa periaatteeseen eksplosio eli mistä tahansa johtamisesta; joissakin lähestymistavoissa epäjohdonmukaisuudelle pyritään hallitsemaan tai rajaamaan vaikutuksia parakonsistenttien logiikoiden avulla.

Tieteellisessä tutkimuksessa epäjohdonmukaisuus ilmenee, kun havaintotiedot tai tulokset ovat ristiriidassa keskenään tai teorian ennustusten kanssa. Tällöin tutkijat voivat korjata mittausmenetelmiä, tarkistaa datan laatua tai arvioida teorian rajoja. Ristiriitojen systemaattinen tarkastelu auttaa erottamaan epäjohdonmukaisuuksien lähteet ja arvioimaan luotettavuutta.

Käytännön lähestymistavat epäjohdonmukaisuuteen sisältävät ristiriitojen kartoituksen, vaihtoehtoisten selitysten punninnan ja selkeyden lisäämisen argumentaatiossa sekä tutkimusmenetelmien parantamisen. Epäjohdonmukaisuus ei välttämättä osoita virhettä; se voi myös laukaista uusien teorioiden kehittämisen tai nykyisten lähestymistapojen tarkentamisen.

Katso myös johdonmukaisuus, ristiriita ja parakonsistentti logiikka.