Epäionisoitua

Epäionisoitua on suomenkielinen verbi, jolla tarkoitetaan sitä, että jokin aine ei ionisoidu tai että ionisoitumisprosessi epäonnistuu. Verbin perusmuoto on epäionisoitua; taivutusmuodoissa esiintyy esimerkiksi epäionisoituu (preesens), epäionisoitui (imperfekti) sekä epäionisoitunut (kollektiivin ja historiallisen ajan partisiippi). Adjektiivina käytetään epäionisoitu/epäionisoitunut kuvaamaan tilaa, jossa aine on ei-ionisoituneessa muodossa. Kielessä voi myös puhua epäionisoitumisesta niissä yhteyksissä, joissa korostetaan prosessin puuttumista tai sen epäonnistumista.

Käyttökonteksteja ovat erityisesti tiede- ja tekniset; kemian, fysiikan ja plasma-/säteilytieteen sekä ilman- ja avaruuskemian alueet. Siellä voidaan tarkastella olosuhteita, joissa aine ei ionisoidu, tai kuvata tapauksia, joissa ionisaatioprosessi ei etene odotetulla tavalla. Epäionisoituminen voi olla seurausta matalasta energiasta, erityisestä ympäristön paineesta tai muista tekijöistä, jotka estävät elektronien irtoamisen.

Sijainti sanastossa: rinnalla ovat termit ionisoituminen (prosessi, jossa aine ionisoituu), ionisaatio (synonyymi ionisoitumiselle) sekä epäionisoituminen/epäionisoituminen (prosessin vastakohta tai sen erityinen muoto). Perinteisissä teksteissä käytetään sekä sanapoikia että yhdyssanoja kuvaamaan tilaa ja prosessia, jonka tuloksena aine pysyy ei-ionisoituneena.

See also:

- ionisoituminen

- ionisaatio

- epäionisoituminen