Epoksimonomeerien

Epoksimonomeerien ovat monomeereja, jotka sisältävät glycidyl-ryhmän eli oksirerenkaan. Glycidyl-ryhmä tekee näistä monomeereista reaktiivisia ja mahdollistaa niiden polymeroitumisen epoxyhartseiksi, kun monomeerit kytkeytyvät toisiinsa kovettimien vaikutuksesta. Epoksimonomeereja on sekä difunktionaalisia että monofunktionaalisia; jälkimmäiset voivat toimia end-capping- tai lisäainemäärinä, joilla säädellään hartsein verkoston rakennetta ja mekaanisia ominaisuuksia.

Yleisimmät tyypit ovat glycidyl-esterit, glycidyl-etherit sekä glycidyl-metakrylaatit/akrylaatit. Esimerkkejä ovat glycidyl adipate ja glycidyl benzoate (glycidyl-estereitä), diglycidyl ether of bisphenol A (DGEBA) sekä diglycidyl ether of bisphenol F (DGEBF) (glycidyl-etherit), sekä glycidyl methacrylate (GMA) ja glycidyl acrylate (GAA) (glycidyl-metakrylaatteja ja -akrylaatteja).

Syntetisointi tapahtuu tyypillisesti epichlorohydriinin reagoinnissa fenolien tai bisfenolien kaltaisten alkoholeiden kanssa emäksen katalysoimana. Tuloksena syntyy glycidyl-ryhmän omaavia eetteri- tai esterimonomeereja, joiden glycidyl-ryhmä antaa hartseille mahdollisuuden muodostaa verkoston.

Käyttö ja ominaisuudet: epoksimonomeerien avulla valmistettu hartsi kovettuu useimmiten amine- tai anhydridekovetteilla, muodostaen kovan, kestävän ja tarttuvan materiaalin. Hartsein ominaisuudet riippuvat mm. glycidyl-ryhmien määrästä, funktionaliteetista ja käytetystä kovettimesta.

Turvallisuus: monilla epoksimonomeereillä on ärsyttäviä tai herkistäviä ominaisuuksia; niitä käsitellään asianmukaisilla suojavarusteilla ja noudatetaan varastointi- ja käsittelyohjeita.

---