Epilepsialääkkeet

Epilepsialääkkeet ovat lääkkeitä, joita käytetään epilepsian kohtausten määrän ja vakavuuden vähentämiseen. Ne eivät paranna sairautta, mutta voivat hallita aivojen liiallista sähköistä kiihtyvyyttä ja siten vähentää kohtauksia. Hoito voi olla yksittäinen lääke (monoterapia) tai useamman lääkkeen yhdistelmä (adjuvanttihoito). Tavoitteena on saada mahdollisimman hyvä kohtauksienhallinta pienillä haittavaikutuksilla.

Yleisimmät lääkeryhmät ovat: natriumkanavassa vaikuttavat lääkkeet, kuten karbamatsepiini, oksakarbazepiini, fenitoiini ja lamotrigii­ni; valproaatti (valproiinihappo/divalproaatti); GABAergiset lääkkeet, kuten diatsepaami, loratsepaami ja fenobarbital; T-tyypin kaliumkanavien estäjä ethosuximide käytetty erityisesti absence-kohtauksissa; SV2A-inhibiittori levetirisetam; muut yleisesti käytetyt ovat topiramaatti, gabapentinoidit (gabapentin, pregabalin), zonisamide ja lacosamide. Uudemmat lääkeaineet ovat perampanel (AMPA-reseptorin esto) ja eslicarbazepine, sekä muita kuten clobazam, ritolaite- ja muut.

Hoito räätälöidään kohtaustyypin, potilaan ikän, raskaus- ja raskauscartavoitteiden sekä muiden sairauksien mukaan. Usein aloitetaan pienellä annoksella ja asteittain nostetaan, jotta mahdolliset haittavaikutukset ovat siedettävämpiä. Seurantaan kuuluu säännöllinen kliininen arviointi ja tarvittaessa laboratoriokokeet sekä mahdolliset lääkevalmisteen yhteisvaikutusten huomioiminen.

Haittavaikutukset ovat yleisiä ja voivat sisältää väsymystä, huimausta, ataksia, näkö- tai kognitiivisia muutoksia sekä ihottumaa (etenkin lamotrigine). Erityisesti valproaatin käytössä on huomioitava maksavaikutukset ja sikiövaikutukset: valproaatti on teratogeeninen, ja sen käyttö raskaana olevilla on yleensä vältettävä. Pitkäaikaishoidossa voi esiintyä osteoporoosia, painonvaihtelua ja muita aineenvaihdunnallisia muutoksia. Lääkkeiden vuorovaikutukset voivat olla merkittäviä erityisesti maksassa metabolisoituvien aineiden kanssa.

Jos kaksikin asianmukaisesti annosteltua lääkettä ei hallitse kohtauksia, kyseessä voi olla lääkkeisiin liittyvä epilepsian vaikeahoitoisuus. Tällöin harkitaan vaihtoehtoisia hoitoja kuten ketogeenista ruokavaliota, vagushermosto- tai laskimohoitoja sekä mahdollisesti kirurgisia toimenpiteitä.