Energiamolekyylejä

Energiamolekyylejä ovat yhdisteet, jotka siirtävät tai varastoivat kemiallista energiaa soluissa. Niiden tehtävänä on sekä toimittaa energiaa nopeasti käytettäviin reaktioihin että varastoida sitä pitkäkestoisesti, jotta solut voivat reagoida ympäristön muutoksiin.

Pääenergia- ja elektroninsiirtomolekyylejä ovat ATP ja GTP sekä NADH, NADPH ja FADH2. ATP ja GTP toimivat solujen pääenergia-valuuttoina: niiden hydrolyysi vapauttaa käytettävissä olevaa energiaa. NADH, NADPH ja FADH2 kuljettavat elektroneja ja mahdollistavat ATP:n tuotannon oksidatiivisessa fosforylaatiossa sekä muiden redox-tapahtumien kautta.

Fotosynteesi tuottaa ATP:ta ja NADPH:ta valon avulla, joita käytetään hiilihydraattien synteesiin. Soluhengitys tuottaa ATP:n glykolyysin, sitruunahappokierron ja oksidatiivisen fosforylaation kautta; NADH ja FADH2 luovuttavat elektroneja elektroninsiirtoketjuun, mikä johtaa ATP:n syntyyn.

Energiavarastoinnissa glykogeeni (eläimet) ja tärkkelys (kasvit) varastoivat nopeasti saatavilla olevaa glukoosia. Pitkäaikaisessa varastoinnissa lipideissä, kuten triglyserideissä, on suuri energiapitoisuus, jolloin ne voivat tarjota energiaa pitkiksi ajoiksi. Näiden molekyylien toiminta on keskeistä solujen metabolian ja elimistön energiatasapainon säätelyssä.