Emäksisyyden

Emäksisyys, eli alkalinitetti, kuvaa vesiliuoksen tai muun nesteen kykyä neutraloida lisättyjä happoja. Se kertoo, kuinka paljon liuos voi vastustaa happamuuden muutoksia ennen kuin pH muuttuu merkittävästi. Emäksisyys ei kuitenkaan ole sama asia kuin pH; pH mittaa liuoksen nykyistä happamuutta, kun taas alkalinitetti mittaa puskurikapasiteettia ja neutralointia.

Pääasialliset emästen lähteet ovat bikarbonaatti (HCO3−), karbonata (CO3^2−) sekä hydroksidi (OH−), ja pienemmissä määrissä myös joitakin muita anioneita kuten borata- tai fosfaattiyhdisteitä. Näin ollen alkalinitetti kuvaa näiden kivennäisten ja liuenneiden ionien yhteistä siirtokapasiteettia, joka suojaa liuosta merkittäviä pH-muutoksia vastaan.

Mittaa ja tulkitaan yleensä titraamalla liuos vahvalla hapolla standardoidulla menetelmällä. Tulokset esitetään useimmiten mg/L CaCO3-ekv.; tärkeää on erottaa eri alkalinitetin tyypit. Kokonaisalkalinitetti kuvaa kaikkien emästen kokonaisuutta, kun taas fenoliftaleiinialkalinitetti mittaa vain carbonate- ja hydroksidien osuutta pH:n sallitulla kriteerillä. Näiden mittausten ero antaa lisäinformaatiota liuoksen puskurikyvystä erilaisiin happamuuden lähteisiin.

Käyttökohteita ovat vedenkäsittely ja teolliset prosessit, joissa alkalinitetti vaikuttaa korroosiosuojaan ja otsonoinnin tai hapon neutraloinnin hallintaan. Luonnonvesissä emäksisyys vaikuttaa pieneliöstön vakauteen sekä veden pH:n vaihteluun happamoituessa. Also, maaperä- ja kasvinviljelyalalla alkalinitetti liittyy maaperän puskurikuntoon ja lime–tarpeeseen. Emäksisyys on siten keskeinen käsite sekä ympäristötieteissä että vesihuollossa.