Elämänlaatua

Elämänlaatu on käsite, jolla kuvataan yksilön kokema hyvinvointi ja sen subjektiivinen sekä objektiivinen ulottuvuus. Se on monitahoinen ilmiö, johon sisältyvät sekä aineelliset että ei-aineelliset tekijät: taloudellinen tilanne, terveys, turvallisuus, koulutus, sosiaaliset suhteet, ympäristönlaatu sekä henkinen hyvinvointi ja stressin määrä. Elämänlaatua voidaan tarkastella sekä mitattavina tilastollisina arvoina että yksilöllisinä kokemuksina.

Objektiivisia mittareita ovat tulot, työllisyys, asunto-olot, terveys ja terveydenhuoltoon pääsy, koulutus sekä ympäristönlaatu. Subjektiivista elämänlaatua kuvaavat mm. elämäntyytyväisyys, hyvinvointi ja stressin kokeminen. Kansainvälisesti käytettyjä mittareita ovat WHOQOL-BREF, SF-36 sekä Cantrilin portaikko ja OECD:n Better Life Index.

Determinantteja ovat terveys ja mielenterveys, sosiaaliset suhteet ja osallisuus sekä turvallinen ja riittävä toimeentulo. Tärkeässä roolissa ovat kohtuuhintainen asuminen, puhdas ympäristö, terveydenhuoltoon ja koulutukseen pääsy sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja luottamus julkisiin instituutioihin. Näitä kutsutaan sosiaalisiksi ja rakenteellisiksi tekijöiksi, jotka heijastuvat arjen valintoihin ja kokemukseen.

Poliittisessa keskustelussa elämänlaadun parantaminen kohdistuu terveydenhuoltoon, koulutukseen, työllisyyteen, kohtuuhintaiseen asumiseen, ympäristönsuojeluun, turvallisuuteen ja tasa-arvoon. Yhteiskuntien kysymys on tasapainottaa talouskasvu, hyvinvointi ja ympäristö sekä huomioida kulttuuriset arvot ja yksilölliset tarpeet.

Esimerkiksi Pohjoismaissa elämänlaatu liittyy vahvaan sosiaalivarmuuteen ja luottamukseen sekä tasa-arvoisiin palveluihin. Määrittelyt ja mittarit voivat kuitenkin vaihdella kulttuurisesti ja ajassa, sillä elämänlaatu on dynaaminen ja kontekstisidonnainen käsite.