Eläkelajit

Eläkelajit viittaavat eläkkeisiin, joita Suomessa jaetaan eri perustein. Eläkkeet jaetaan pääasiassa työnantajan ja työntekijän välisestä eläkemaksusta, mutta myös muista eläkejärjestelmistä. Suomessa eläkejärjestelmä perustuu kolmen pilarin malliin: peruseläkkeeseen, työeläkkeeseen ja yksityiseen eläkesäästöön.

Peruseläke on sosiaaliturvan osa ja jaetaan kaikille, jotka ovat asuneet Suomessa vähintään kolme vuotta ja täyttäneet eläkkeelle siirtymisikärajat. Peruseläkkeen määrä riippuu ansioista ja eläkkeelle siirtymisestä. Peruseläkkeen tavoitteena on turvata eläkeläisten peruseläke.

Työeläke on työnantajan ja työntekijän välisen eläkemaksun kautta muodostuva eläke. Työeläkkeen määrä riippuu ansioista, työuran pituudesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Työeläkkeen jaetaan useista eri eläkelajeista, kuten ansiopäivärahasta, työttömyyseläkkeestä, vanhuuseläkkeestä ja vammaiseläkkeestä. Työeläkkeen järjestää useita eläkekassoja, kuten Etera, Ilmarinen ja Varma.

Yksityinen eläkesäästö on vapaaehtoinen ja täydentää työeläkettä. Se voi olla esimerkiksi eläkevakuutus, eläkesäästötili tai eläkesäästörahastot. Yksityinen eläkesäästö on tarkoitettu turvaamaan eläkeläisen toimeentuloa työeläkkeen lisäksi.

Eläkelajit jaetaan myös muista perusteista, kuten leskeneläkkeistä, orpokorvauksista ja eräistä erityiseläkkeistä. Leskeneläke on tarkoitettu leskelle, joka on menettänyt eläkkeelle siirtymisikäisen puolisonsa. Orpokorvaus on tarkoitettu lapselle, jonka vanhempi on kuollut. Erityiseläkkeet jaetaan esimerkiksi pitkäaikaisille sairauksille tai vammaisuudelle.

Eläkelajien tarkoituksena on turvata eläkeläisten toimeentulo ja hyvinvointi. Eläkejärjestelmän kehittämistä seurataan ja arvioidaan säännöllisesti, jotta se vastaa yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.