vammaisuudelle

Vammaisuus on tila, jossa henkilöllä on fyysisiä, aistillisia, älyllisiä tai mielenterveyteen liittyviä pitkäaikaisia vammoja, jotka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voivat estää henkilön täysipainoista ja tehokasta osallistumista yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Termin "vammaisuus" ymmärtäminen on kehittynyt ajan myötä. Alkujaan se keskittyi yksilön lääketieteellisiin ominaisuuksiin ja rajoitteisiin. Nykyään sosiaalinen malli vammaisuudesta on yleistynyt, korostaen sitä, että vammaisuus syntyy yhteiskunnallisten esteiden, kuten asenteiden, fyysisen ympäristön ja tiedon saatavuuden, ja yksilön ominaisuuksien vuorovaikutuksesta. Vammaisuus ei ole vain yksilön henkilökohtainen ominaisuus, vaan myös yhteiskunnallinen kysymys.

Kansainvälinen toimintakyvyn, vamman ja terveyden luokitus (ICF) tarjoaa laajemman kehyksen vammaisuuden ymmärtämiseen. Se tarkastelee terveyttä ja toimintakykyä kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon kehon toiminnot ja rakenteet, toimintakyvyn ja osallistumisen sekä ympäristötekijät ja henkilökohtaiset tekijät. Vammaisten henkilöiden oikeudet ja osallisuus ovat keskeisiä teemoja monissa kansallisissa ja kansainvälisissä pyrkimyksissä. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on merkittävä asiakirja, joka sitoo valtioita edistämään ja suojelemaan vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Vammaisuuden moninaisuus tunnustaa, että vammaisuuden kokemukset vaihtelevat suuresti yksilöiden ja heidän ympäristöjensä mukaan.