Eläinkloonauksessa

Eläinkloonauksessa, eli eläinten kloonaamisessa, tarkoitetaan geneettisesti identtisten yksilöiden luomista. Tämä prosessi yleensä aloitetaan ottamalla solu otettavasta eläimestä. Tästä solusta eristetään tuma, joka sisältää eläimen geneettisen materiaalin. Samaan aikaan toiselta naaraspuoliselta eläimeltä otetaan munasolu, ja sen oma tuma poistetaan. Tämän jälkeen otetun eläimen tuma siirretään tyhjennettyyn munasoluun. Tämän uuden solun annetaan kehittyä alkiona, joka sitten siirretään kohdunvuokra-emolle. Jos raskaus etenee onnistuneesti, emolta syntyy klooni, joka on geneettisesti identtinen alkuperäisen solun antajan kanssa.

Menetelmä, jota useimmiten käytetään eläinten kloonaamiseen, on somaattisen solun tumansiirto (SCNT). SCNT on osoittautunut tehokkaaksi monien nisäkäslajien kloonaamisessa, kuten lampaiden, nautojen, sikojen ja kissojen. Teknologia on kuitenkin edelleen kehitysvaiheessa, ja kloonausprosessissa on usein matala onnistumisprosentti ja siihen voi liittyä terveysongelmia kloonatuilla eläimillä.

Eläinkloonauksella on useita potentiaalisia sovelluksia. Sitä voidaan käyttää uhanalaisten tai sukupuuttoon kuolevien lajien pelastamiseen, geneettisesti arvokkaiden eläinten jäljentämiseen karjankasvatuksessa tai lääketieteellisen tutkimuksen ja sairauksien mallintamisen apuna. Lisäksi eläinten kloonaamista tutkitaan elintarviketuotannon tehostamisen mahdollisena keinona, vaikka tähän liittyvät eettiset ja turvallisuuskysymykset ovat vielä laajalti keskustelun alaisina. Kloonattujen eläinten käyttö ruoaksi on tietyissä maissa sallittua, mutta kuluttajien suhtautuminen asiaan vaihtelee.