Elintarvikepakkaus

Elintarvikepakkaus tarkoittaa elintarvikkeiden ympärille tarkoitettuja pakkauksia ja materiaaleja, joiden tehtävänä on suojata, säilyttää ja viestiä. Pakkauksella on sekä suojauksellinen että informatiivinen rooli: se estää haitallisten aineiden pääsyn elintarvikkeeseen, pidentää säilyvyysaikaa sekä ohjaa ostajaa tuotteen ominaisuuksista ja käyttötiedoista.

Pakkausta voidaan tarkastella kolmella tasolla: pääpakkaus, joka on elintarvikkeen kanssa kosketuksissa oleva ensisijainen pakkaus; toissijaiset pakkaukset, joita käytetään yhdistämään tai ryhmittelemään useita yksikköjä; sekä kuljetus- tai logistiikkapakkaukset, jotka suojaavat tuotteita siirrossa.

Materiaaleja ovat yleisimmin paperi ja pahvi, muovit (esim. PE, PET, PP), metallit (teräs, alumiini), lasi sekä monikerroksiset tai yhdistelmämateriaalit. Säädökset: EU:n elintarvikkeiden kanssa kosketukseen tarkoitettujen materiaalien säädökset, kuten 1935/2004 sekä 10/2011, edellyttävät, että pakkaukset ovat turvallisia eikä niistä saa siirtyä haitallisia aineita elintarvikkeeseen. Suomessa valvonnasta vastaa Ruokavirasto.

Pakkausmerkinnät sisältävät usein ainesosaluettelon, allergeenitiedot sekä mahdollisesti ravintoarvotiedot. EU:n elintarviketietoasetus (1169/2011) ohjaa tiedon esittämistä, ja pakkauksessa voi näkyä parasta ennen -merkintä tai viimeinen käyttöpäivä sekä tuotteen lotti- ja valmistuspäivämäärät.

Ympäristö ja kierrätys: pakkaukset voivat olla kierrätettäviä, uudelleenkäytettäviä tai kompostoituvia, ja kierrätysvaihtoehtojen merkit sekä vähäinen ympäristövaikutus ovat nykyisen kehityksen keskiössä. Monissa tapauksissa elinkaariajattelu ohjaa kevyempiä ja kierrätettäviä ratkaisuja.