Elektronijakautumisen
Elektronijakautuminen tarkoittaa elektronien jakaantumista järjestelmän eri osiin − esimerkiksi atomeihin, molekyylien sisäisiin sidoksiin tai elektronisiin tiloihin. Termiä käytetään kuvaamaan, miten elektronit ovat jakautuneet tilassa ja miten niiden varaukset sekä sähköinen tiheys jakautuvat.
Teoreettinen kuvaus perustuu elektronitiheyteen ρ(r) sekä monien elektronien tilafunktioihin Ψ. Elektronitiheys ρ(r) määrittää todennäköisyyden löytää elektroni pisteestä
Käytetyimmät lähestymistavat ovat kvanttikeemian ja tiheysfunktioteorian (DFT) sekä Hartree–Fock -menetelmä. Elektronijakautumisen arvioimiseen käytetään populaatioanalyyseja kuten Mulliken,
Elektronijakautumisella on keskeinen merkitys kemiallisessa reaktiivisuudessa, polaarisuudessa, katalyysissä sekä materiaalien sähköisessä ja magnetisessa ominaisuudessa. Tiheysjakautumisen tunteminen
Havainnointi ja arviointi tapahtuvat sekä kokeellisesti että teoreettisesti: X‑ray-diffractionin tiheyskartat, elektronitiheyden havaitsemiseen soveltuvat spektroskopiset teknologiat sekä